Henkilökohtainen apu
Henkilökohtainen apu on hyvinvointitalueen järjestämä vammaispalvelu. Se on toisen ihmisen antamaa apua, jota saavat vaikeavammaiset henkilöt. Henkilökohtainen apu on nimensä mukaisesti henkilökohtaista eikä sitä voida toteuttaa ryhmämuotoisesti.
Henkilökohtainen apu kohdistuu kotona ja kodin ulkopuolella toimiin, jotka henkilö tekisi itse, mutta ei niistä vamman tai sairauden vuoksi selviä. Henkilökohtainen apu mahdollistaa vaikeavammaiselle henkilölle itsenäisen elämän ja mahdollisuuden tehdä samoja asioita kuin vammattomat henkilöt. Tällöin henkilö voi tehdä niitä asioita, joita hän tekisi ilman vammaa.
Henkilökohtaista apua voidaan järjestää:
1) Työnantajamallilla, jossa vaikeavammainen henkilö toimii itse työnantajana ja hyvinvointialue korvaa hänelle työnantajuudesta aiheutuvat kustannukset.
2) Palvelusetelillä, katso mahdollisia palveluntuottajia täältä.
3) Ostopalveluna, jossa kunta joko ostaa palvelun tai tuottaa sen itse.
Riippumatta järjestämistavasta vaikeavammainen henkilö päättää itse mitä, missä, milloin ja miten häntä avustetaan ja kuka häntä avustaa.
Henkilökohtaisesta avusta säädetään vammaispalvelulaissa (8 c ja d §).
Henkilökohtainen apu toteuttaa myös YK:n vammaissopimuksessa määriteltyjä oikeuksia itsenäiseen elämään.
Henkilökohtainen apu lisää merkittävästi avun saajan osallisuutta yhteiskuntaan ja omaan elämäänsä. Sillä on suuri merkitys perusoikeuksien toteutumiselle. Henkilökohtaisella avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja lisätä hyvinvointia.
Avun saamisella voi olla myös työllistävä vaikutus. Avustajan työllistymisen lisäksi henkilökohtainen apu mahdollistaa joillekin avun saajille työssäkäynnin.
Henkilökohtaisella avulla on myös merkitystä yhteiskunnan monimuotoisuuden kannalta. On hyvä, että vammaiset henkilöt ovat näkyvästi esillä kansalaisina ja toimijoina.